Kirjan nimi: Täyttä pimeyttä xhafoniin
Kirjailija: Taina Haahti

Oton muisti alkaa heikentyä, ja koulu ei suju hyvin, sekä hänen paras ystävänsä Peppi on muuttamassa toiseen paikkakuntaan.
Otto oli pahasti myöhässä, koska oli vähän ennen koulun risteystä muistanut unohtaneensa repun kotiin. Bertan talon kohdalla hän oli sitten muistanut unohtaneensa kirjat kirjoituspöydälleen ja haettuaan vihdoin kirjat hän oli tajunnut juoksevansa päällysvaatteita hiljakseen kiristyvässä pakkasessa. Samalla hetkellä kun hän ymmärsi hytinänsä johtuvan kylmästä, hän liukastui sammuneen tienvalon alla vaanineeseen jäiseen lätäkköön. Hän kompuroi reppuineen ylös yrittäen samalla tihrustaa kellostaan kuinka paljon hän oli myöhässä. No ei se käynyt päinsä, koska hän oli unohtanut kellon eteisen lipaston päälle, mitä hän ei tietenkään muistanut.
Hän saattoi vain todeta, ettei se ainakaan ollut hänen ranteessaan. Hämärästä hän päätteli, ettei kello voinut olla vielä yhdeksää. Toisin taivaanrannassa punersi jo uusi päivä. Minkä lisäksi punertava taivaanranta osoitti nuolenmuotoisena suoraan hakkuualueelle, joka sijaitsi metsän takana ja rajoittui Mustaan lampeen. Erehtymisen mahdollisuutta ei ollut. Nousevan päivän nuoli loisti kirkkaana ja osoitti suoraan alaspäin. Heti persikanpunaisen nuolen yläpuolella tuikki tähtien rypäs, joka seuraavassa hetkessä asettui jo tutuksi tulleen kolmen kirjaimen yhdistelmään: sos
Kuka pyytää apua? keneltä ja miksi?

T:Maria