Kirja Arvostelu :)

Koto aloittaa matkan Klanakan kaupunkiin myydäkseen vanhan arvoesineen Hän tarvitsee rahaa pelastaakseen perheen kodin Menninkäismetsässä kulkiessaan Koto tapaa Prinsessa Zikan joka kertoo että vanha esine onkin arvokas Taynikma Klanakassa Koto törmää pitkähäntäiseen poikaan nimeltä Ovelus Ovelus on kiero varas joka huijaa Kotolta Taynikman ja Koto jää kapteeni Henzelin Klanakan vartijoiden päällikön vangiksi Salaperäinen Mestari Gekko ostaa Koton vapaaksi Hän on huomannut Kotolla olevan erityisvoimia ja tahtoo tämän oppipojakseen Vastalahjaksi hän auttaa Kotoa saamaan arvoesineensä takaisin mutta ensin Koton on osoitettava rohkeutensa Hänen on murtauduttava kapteeni Henzelin huoneistoon ja varastettava tärkeitä asiakirjoja. t: Niklas

Kirja-arvostelu

Kirjailija:Helena Meripaasi Salaperäiset tassunjäljet Päähenkilö: Iri, 10-vuotias eläinrakas tyttö Juoni: Iri oli muuttanut Irlannista Suomeen vanhempiensa kanssa. Irin vanhemmat kasvattivat koiria, ja lisäksi hänen isällään oli koirahoitola, johon ihmiset voivat tuoda koiriaan hoitoon esimerkiksi lomareissun ajaksi. Koirahoitolasta oli tullut niin suosittu, että Irin isä rakensi kennelrakennukseen lisäsiipeä, otta kaikki halukkaat mahtuisivat hoitoon. Eräänä yönä kennelrakennukseen syttyi tulipalo. Onneksi Irin mastiffi Gravity, joka nukkui Irin huoneessa, herätti Irin, ja kaikki koirat saatiin ajoissa ulos. Kun tuli oli saatu sammutettua, huomattiin että muutama hoitokoirista oli kadonnut. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että oli ukkonen, sillä monet koirista pelkäsivät ukkosta. Myöskään Kerma-kissaa ei näkynyt. Vaikka oli yö, Irin äiti lähti autolla etsimään koiria. Aamulla yksikään kadonneista eläimistä ei ollut vielä löytynyt. Niitä lähdettiin etsimään uudestaan, ja kaksi kolmesta koirasta löytyikin jonkun kesämökiltä. Kaikki olivat silti vielä huolissaan, sillä Kerma-kissa sekä kolmas kadonnut koira, bordercollie Cosmo, oli vielä kateissa. Cosmon omistaja, Olli, oli Irin isän vanha tuttu koiranäyttelyistä. Cosmo oli heillä hoidossa kun Olli oli työmatkalla. Cosmo oli Ollin ensimmäinen bordercollie, ja se oli hänen mielestään maailman paras koira, joten hän oli todella huolissaan kun sai kuulla mitä oli tapahtunut. -Olli tulee illalla auttamaan etsinnöissä, isä sanoi puhelun jälkeen. -Jos Cosmo on missään lähistöllä, se tulee kun kuulee Ollin äänen. Sitten isän puhelin soi. Puhelu tuli poliisiasemalta. Cosmo oli hortoillut poliisiaseman edessä ja liikkeelle lähtevä poliisiauto oli töytäissyt sitä hieman ja se oli ontunut etujalkaansa. Poliisit olivat ottaneet sen kiinni ja nyt se näytti pirteältä ja hyväkuntoiselta. Cosmoa käytettiin vieä eläinlääkärillä, ja onneksi sille ei ollut käynyt kuinkaan. Kaikki koirat oli löydetty, mutta Kerma-kissa oli vielä kateissa. Kerma oli hyvin tärkeä Irin perheelle. Lopuksi Kerma löytyi erään talon autotallista. Eräs poika oli löytänyt sen ja ruokkinut sitä. Kirja oli mielestäni ihan ok. Annan sille arvosanaksi 9- Elisabet

Kirja-arvostelu | Etsiväkerho Hurrikaani ja kammokellari

Kirjan nimi: Etsiväkerho Hurrikaani ja kammokellari Kirjailija: Jari Mäkipää Päähenkilöt: Sisarukset Jenni ja Jesse ja heidän kaverinsa Karoliina ja Matias Juoni: Karoliina, Jesse, Matias ja Jenni olivat menossa yökouluun. Yökoulussa oli luvassa muun muassa halloween-disco, työpajoja ja Matiaksen tädin Aurajuusto-Anitan (joka oli koulun keittiöllä töissä) tekemiä herkkuja. Aurajuusto-Anita oli saanut nimensä siitä, kun hän tunkee joka ruokaan aurajuustoa. Tällä kertaa Aurajuusto-Anita oli vakuuttanut, että missään ruuassa ei ole aurajuustoa. Karoliina, Matias, Jenni ja Jesse kuitenkin epäilevät häntä. Heidän opettajansa Haapamäki oli lyhyt 60-vuotias nainen joka oli hieman ihastunut nuoreen liikunnan opettajaan Atte Viimaan. Kun työpajat olivat ohi oli halloween-discon aika. Samaan aikaan pihalla oli ollut kova syysmyrsky. Etsiväkerho Hurrikaanin jäsenet Karoliina, Jenni, Jesse ja Matias olivat huomanneet aulassa pienen oven jonka takana oli pölyiset narisevat portaat alaspäin. He päättivät laittaa Matiaksen menemään katsomaan mitä kellarissa on. Kellarissa oli todella pölyistä ja pimeää. Kun Matias oli kellarissa, hän kuuli jonkin narahduksen ja ryntäsi takaisin aulaan, koska säikähti siellä liikkunutta salaperäistä henkilöä. Vähän ajan kuluttua, kun kaikki tanssivat ja musiikki soi kovalla, niin liikunnan opettaja Atte tulee kyselemään ovatko etsiväkerhon jäsenet nähneet pientä punatukkaista ykkösluokkalaista, Erno Eerolaa. He eivät olleet nähneet häntä, mutta hän oli kuitenkin sen verran vilkas tapaus, että ehti nopeasti joka paikkaan. Etsiväkerho lähti selvittämään pienen ekaluokkalaisen Ernon mysteeriä. He kävivät kirjastossa etsimässä sanomalehdistä tietoa vanhasta rehtorista jonka nimi oli ollut myös Erno. He ajattelevat, että vanha rehtori kummittelisi Pihlajakylän koululla ja olisi kaapannut pikku Ernon. Rehtori oli kuollut kuitenkin vuosi sitten, mutta kukaan ei tiedä miten. Karoliina ja Jenni kävivät myös kellarissa ja yrittivät soittaa Matiakselle, mutta hänen puhelimensa alkoi soimaan kellarissa ja tytöt säikähti, mutta Jesse ja Matias olikin kirjastolta tulevan oven takana kellarissa. Loppujen lopuksi selvisi, että pikkuinen Erno oli yrittänyt säikäyttää koko koulun hakemalla terveystarkastajan luota kaikki sideharsot ja pukeutumalla muumioksi. Hän kuitenkin joutui pyytämään koko koululta anteeksi. Minun mielestäni kirja oli hyvä ja siinä oli ehkä pari tylsää kohtaa, muuta oli myös hauskojakin kohtia. Antaisin kirjalle arvosanaksi 9- Kirjoittanut: Vilma

Kirja-arvostelu

Kirjan nimi: Aavelinnut Päähenkilöt: Topi ja Topin setä Jarkko Kirjailija: Ritva Toivola Juoni: Kesäloma oli alkanut ja Topi oli saanut opettjalta tehtävän kuvata luonto aiheinen dokumentti. Topi oli päättänyt, että hän menee siksi aikaa Jarkon mökille Turunsaaristoon, kun muu perhe on kaupunki lomalla Wienissä. Ensimmäisenä päivänä saareella satoi koko ajan. Topi lueskeli Jarkon kirjoja, joita mökillä oli paljon, koska Jarkko on kirjastonhoitaja. Kun Topi heräsi uuteen aamun aurinko paistoi ja oli tyyntä. Hän päätti mennä ulos kuvaamaan viedokamerallaan saaren elimiä. Saarella ei ollu juuri muita eläimiä kuin lintuja, koska saari oli kalliomainen. Yhtäkkiä Topi kuuli lintujen ääniä luodolta. Hän lähti saman tien juoksemaan sinne kamera kädessä, kun hän pääsi perille ei kuulunut enää mitään. Topi ihmetteli mistä äänet oli kuulunut. Kun Topi kääntyi takaisin kohti mökkiä, alkoi kuulua kun monta lintua lähtisi lentoon samaan aikaan vedestä. Hän kääntyi katsomaan ja näki täysin mustia lintuja vedessä. Topi otti kameran ja aikoi kuvata lintuja, mutta sitten ne olivatkin jo kadonneet. Topi päätti mennä kysymään Jarkolta linnuista, koska hän tunnistaa linnun ku linnun. Jarkko etsi mökin lintukirjoista tulokskitta. Seuraavana päivänä Jarkon täytyi lähteä mantereelle työn takia. Topi jäi saarelle yksin naapurin naisen kansssa. Jarkko kertoi, että hän oli kova maalaamaan, ja sen että Topin täytyisi viedä hänelle kala, jonka Jarkko oli velkaa. Topi vei kalan ja ihaili naisen maalauksia, mutta pysähtyi katsomaan teosta, missä oli kaksi linnun luurankoa ja teoksen nimi oli Sea Witch eli suomekis merinoita. Topi auttoi naista kantamaan maalaukset veneeseen. Oli seuraava yö Topi kuuli ääniä luodolta ja lähti katsomaan mitä siellä tapahtui. Luodolta kuului samanlaiia ääniä kuin aiemminkin. Edelleenkään Topi ei nähnyt mitään. Jostain alkoi kuulua laivan ääni ja samalla hetkellä alkoi näkyä oljytankkeri, jonka yllä oli musta pilvi. Kun Topi katsoi sitä tarkemmin näki hän siinä mustia lintuja, ja laivan jonka nimi oli Sea Witch. Topi otti kuvan siitä. Kesäloma päättyi ja oli aika näyttää dokumentti luokalle se oli kaikkien mielestä hyvä, mutta kun öljytankkeri oli kuvasa mutia lintuja ei näkynyt. Lopulta topi päätti, että ne ovat aavelitnuja. Kirja oli ihan jees arvosana voisi olla 8 puol. Tehnyt: Matias L.