Kirjailija: Sharon Simon
Päähenkilöt: Kelsie; rohkea, ystävällinen.
Andy; Kelsien veli, ujo, lyhythiuksinen, punastuu usein, kun Jen, Kelsien ystävä on lähellä.
Jen; Kelsien ystävä, lyhyt, mukavanolonen, pienikokoinen.
Kelsien ja Andyn isä: tiukka, mutta lopulta leppyvä.
Maggie-täti: heikko, väsynyt, pieni, lyhyt.
Kirja alkaa: Kelsielle oli aamulla soittanut epätoivoinen nainen ja sanonut edustavansa laukkahevosten pelastusyhdistystä. Kelsiellä ei ole aikaa lähteä sinne, mutta nainen oli sanonut että jos tammalle ei olisi uutta kotia se lopetettaisiin. Kelsie menee kuitenki sinne hevosensa Casparin kanssa ja paluumatkalla isä tulee vastaan Maggie-täti kyydissään.
Juoni: Kelsie McKay pelastaa laukkahevosen teurastuomiolta. Satulasaarella Diamondin olisi hyvä elää muiden hevosten kanssa! Yllätysten yllätys koittaa, kun eläinlääkäri kertoo tamman olevan tiinenä. Eikä siinä kylliksi! Pian Kelsie, hänen ystävänsä Jen ja pikkuveli Andy huomaavat muidenkin asioiden olevan hullusti: joku hiippailee Satulasaarella. Liittyvätkö merellä yöaikaan vilkkuvat valot asiaan? Ei kai Diamond ole vaarassa?
Kirja loppuu: Kun hevosvarkaat on saatu kiinni ja Diamond on palautettu omistajille Kelsie, Jen ja Andy saavat palkkion kuusikymmentäviisituhatta euroa rahaa, josta Kelsien isä lahjoittaa osan Jenin äidille, jotta hän saisi Simpukkabaarin omakseen, sillä hän on työskennellyt siellä. Sinne suunniteltiin laajennusta, johon tulisi pieni putiikki, jossa myytäisiin paikallisten käsitöitä. Kaiken lisäksi Doug McKay aikoi hankkia kalastusaluksen, jolla he voisivat viedä turisteja katsomaan hylkeitä, valaita ja merilintuja.
Arvostelu: Kirja oli jännittävä ja mukava, minusta olisi voinut olla enemmän tietoa hevosista ja koulusta. Mielenkiintoista siinä oli: kun Diamond siepattiin, vähemmänmielenkiintoista taas oli: kun kirjassa ajateltiin melkein joka asiaa.
T.Iida V
P.S Olisiko pitänyt laittaa muuta?
