Kirjan nimi: Rosan elämää Autiosaaren pojat
Kirjailija: Måns Gahrton - Johan Unenge
Päähenkilöt: Rosa, Pamela ja Ville.
Kirja alkaa: Kävin pohjalla, olin niin onneton
                        Toiset tilaisuuden sai, minä olin ponneton
                        Mut enää tämä tyttö ei itseään tuhlaa
                        Aion taistella kunnes elämä on juhlaa
                        Ja sinua, Robby, en enää voi sietää
                        Olet surkea raukka, se sun on hyvä tietää!
Minulla on vikaa päässä. Minulle pitäisi asentaa uudet aivot. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta kirjoitan niin että kynä savuaa, ja vasta luettuani kirjoittamani tajuan, mitä olen tehnyt. Olen kirjoittanut hiphoppia.
Minä vihaan hiphoppia. Hiphop merkitsee Robbya. Robby puolestaan merkitsee petturia.
Kirjoitin hänelle hiphoptekstejä, ja hänen mielestään ne olivat hyviä. Hänen mielestään minä olin hyvä. Niin hän sanoi.
Me kaksi olimme muuta maailmaa vastaan. Hän oli ensimmäinen poikakaverini. Mutta hän olikin petturi ja ääliö ja surkea pikku raukka. Myös minä olin typerys kun uskoin häntä.
Robby saa riittää! Hiphop saa riittää! En silti mahda mitään sille, että kun rupean kirjoittamaan itseni vapaaksi hänestä, tuloksena on hiphoppia.
Otan esiin kitarani ja näppäilen muutaman soinnun. Ja sitten päästän suustani mölinää. Punkrockia.
Sivuja: 128
Katkelma kirjasta: - Rosa, yhtäkkiä sinusta on tullut yksi salaperäisimmistä artisteistamme. Lehdissä ei koskaan kirjoiteta yksityiselämästäsi...
- Ehkäpä siitä ei ole mitään kirjoittamista.
- Sinä et myöskään enää anna juuri lainkaan haastatteluja etkä suostu kuvattavaksi.
- Niin.
- Mitä on tapahtunut, Rosa? Miksi sinä piileskelet tällä tavalla?
- Jos minä en olisi niin salaperäinen, ehkä kertoisin sen.
Yhtäkkiä minusta tuntuu siltä, että sydän pysähtyy. Aurinko paistaa, linnut jatkavat viserrystään, mutta ihan kuin joku olisi sammuttanut auringon ja tappanut kaikki äänet. Ei epäilystäkään siitä, kuka tuolla kävelee minua vastaan. Se on hän! Ei onnistu! Minä en halua! Viekää minut pois! En aio jutella hänen kanssaan!
- Tule, kuiskaan. - Äkkiä!
Tartun Pamelaa kädestä ja kiskaisen hänet syrjään, suoraan ruohikolle. Me olemme Tantolundenin puistossa, siellä on paljon ihmisiä kävelemässä, lenkkeilemässä tai ulkoiluttamassa koiriaan. Ja sitten siellä on Robby, keskellä polkua, kuulokkeet korvilla. Luultavasti hän kuuntelee jotakin huonoa hiphopkappaletta, ja se on vain hyvä, sillä jos hän ei olisi niin keskittynyt siihen, hän olisi jo huomannut minut.
Kirja loppuu: Kun Rosa ja Anton tapaavat samassa laivassa lukemassa kumpikin samaa kirjaa.
Arvostelu: Kirja oli mielestäni ihan hyvä. Suosittelen mieluiten tyttöjen lukemaan tämän kirjasarjan kirjoja, tämä ei ole tarkoitettu pojille!!! :D


T: Rosaliina