Kirjailia: Merja Jalo
Kirjan nimi: Finnholmin kirous
Kirja alkaa:
Joskus onni voi potkaista tavallistakin hevostyttöä, Siru Kantola ajatteli ja halasi valkoista isoa villakoiraa oikein kunnolla. Hän oli saanut koiran aivan yllättävällä tavalla serkultaan Jenitalta eikä voinut vieläkään uskoa sitä todeksi.
Paras kohta kirjassa:
Äkkiä kartanon katon reunan luona liikahti jokin musta ja äänetön. Se leijui heidän päänsä yli. Siru näytti pelästyneeltä.
- Musta korppi!
Repe näki, miten se lensi läheiseen puuhun, josta se sitten jäi tuijottamaan heitä.
- Kuoleman lintu...
Sirun suu tuntui kuivalta. Häntä pelotti varmasti enemmän kuin vielä koskaan aikaisemmin.
Kirjan loppu:
Ehkä kaikki sittenkin oli ollut vain vilkkaan mielikuvituksen seurausta ja luurankojengin aikaansaannosta. Nyt saarelle jääminen ei enää tuntunut pelottavalta, kun pojatkin olivat häipyneet kuvioista. Sirua hymyilytti. Finnholmin ratsastusleiri saisi virallisesti luvan alkaa!
Oma mielipide:
Kirja oli kolmanneksi kiinnostavin kirja, jonka olen lukenut. Suosittelen hevoshulluille tätä kirjaa.
T:Elsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti