Kirjan nimi: hirviö akatemia
Päähenkilöt: nelli ja Lontoo (Lontoo on koira)
Sivuhenkilöt: äiti, isä, palvelia, Hannibal-setä, Lappaja-Leena ja vamppyyri
Nellin luonteen kuvailu: Nelli on todella reipas tyttö. Hän on rohkea, ei pelkää melkein mitään. Rakastaa yli kaiken koiraansa.
Kirjailia: Martin Widmark
Kuvittaja: Christina Alver
Sivuja: 85


Kirja alkaa: Oli syksy, ja ulkona oli pimeää. Sade rummutti ikkunaa, ja pihalla kasvava iso kataja huojui raskaasti tuulessa. Äiti, isä, Lontoo ja minä istumme mukavasti lämpimässä olohuoneessa. Radiosta huoneen nurkassa kuuluu musiikkia. Äiti teki ristisanatehtäviä, ja isä nuokkui takan ääressä. Hän luki lehteä. Lontoo on minun ikioma bassettini. Tiedäthän, sellainen pitkulainen koira, jolla on lyhyet jalat ja riippuvat korvat. Se on ollut minulla jo pennusta saakka. Metä voisi sanoa parhaiksikaveriksi, jos siisparaskaveri voi olla koira. Juuri sinä iltana harjoittelin Lontoon kanssa vainuamista. Olinkerännyt ison kasan sukkia keskelle olohuoneen mattoa. Käskin Lontoota haistaa yhtä sukkaa ja viedä sen sitten isälle, äidille tai minulle. Se oli tosi taitava! jäljellä oli emää yksi sukka. Isän ruudullinen sukka.  Lontoo otti sen suuhunsa ja lähti tepsuttelemaan isän jalkoja kohti. Kesken matkan se kuitenkin pysähtyi ja käänty, tuli minun luokseni ja laski sukan minun syliini. Sitten se vaan istui ja katsoi minua. Se pelleili minun kannsani! Lontoo on hauska kaveri.
- Ai juu, kultaseni! yhtäkkiä ja laski ristisanatehtävän syliinsä. -Me saimme saimme tänään kirjeen sinun Hannibal-sedältäsi. Isä keskeytti lukemisen.
- Mistä kummasta minun vanha setäni keksi kirjoittaa meille?
- Hän pahoittelee, ettei ole pitänyt meihin yhteyttä pitkään aikaan, äiti jatkoi, mutta toivoo nyt, että menisimme hänen luokseen päivälliselle ensi lauantaina. hän kirjoittaa, että olisi korkea aika nähdä missä hän asuu.
-Tottakai me menemme, isä lausahti iloisena, taitteli sanomalehden kasaan ja läimäytti sen polvea vasten niin, että Lontoo oikein hätkähti

Kirja loppuu: Miten voisin selittää äitille ja isälle, että haluaisin palata takaisin tohon jättimäiseen kivitaloon? Isä käänty katsomaan katsomaan takapenkille ja keskeytti ajatukseni:
- Hannibal-sedän mielestä olit oiken kiltti jamukava tyttö. Hän kysyi, haluaisitko sinä viettää kesäloman hänen luonaan. Lupasin tedustella asiaa sinulta.
-Jipii! minä iljaisin takapenkiltä. Sen kiljahduksen mukana purkautui kaikki sisällä kupliva ilo. Lontoo haukahti ja äiti ja isä katsoivat toisiaan hiukan kysyvästi,mutta mienä tiesin: minusta tulisi KAUHUAGENTTI NUMERO 10!

Kirja-arvostelu: Kirja oli minun mielestäni oiken mielenkiintoinen. Se oli aika jännä. Siinä tapahtui paljon. Minusta kuitenkin kirja oppui liian nopeasti :( Suosittelen lukemaan!!!



T: Kaisa. N :)