Kirjan nimi: Aarresaari
Kirjailija: Robert Louis Stevenson
Sivumäärä: 320
Suomentanut: Jukka Kemppinen
Päähenkilö: Jim Hawkins. On nuori noin 10 vuotta vanha poika, joka on älykäs ja kekseliäs. On aika lyhyt.
Sivuhenkilö(t): John Silver ja tohtori Livesey
Kirjallisuuden laji: Seikkailukertomus
Tapahtumapaikka/kat: Majatalo Admiral Benbown, laiva "Hispaniola" ja saari Aaresaari
Tapahtuma-aika: noin 1755
Kirjan juoni:
Jim löytää kuolleen merimiehen arkusta aarrekartan, jossa on kuvattuna Aarresaari. Pian patruuna Trelawney ja tohtori Livesey varustavat laivan, joka lähtee Aarresaarta kohti. Laivalla Jim saa selvää miehistön kavalista aikeista ja kertoo patruunalle, tohtorille ja kapteenille. Saarella Jim lähtee karkuun ja juoksentelee ympäriinsä saarella. Pian hän kuitenkin löytää Ben Gunnin kapteeni Flintin vanhan miehistön jäsenen. Pian patruuna, kapteeni ja tohtori karkaavat varusteiden kanssa saarella sijaitsevaan paaluvarustukseen. Pian alkaa heidän ja merirosvojen (osa miehistöstä) raju sodankäynti, josta tulee verinen. Sitten Jim karkaa ja päästää laivan vapaaksi ja seuraavana päivänä hän yhden merirosvon avulla saa laivan paikalleen. Merirosvo kuitenkin yrittää kavaltaa Jimin. Pian Jim joutuu kiipeämään laivan mastoon johtavien köysitikkaiden avulla mastoon. Pian merirosvo saa kiivettyä puoleen matkaan tikkaita ja Jim uhkaa häntä kahdella musketti pistoolilla. Taistelussa Jim kuitenkin haavoittuu olkapäästä. Tämä ei kuitenkaan haittaa Jimiä, sillä Jim ja muut saavat kaapattua laivan itselleen ja palattua kotiin.
Kirjan mielenkiintoisin kohta: Se kun Jim menee paaluvarustukseen yöllä ja saa yllätyksen kun se onkin merirosvojen hallussa.
Kirjan mielenkiintoisin henkilö: John Silver, joka on laivankokki. Hän oli aluksi kapinan johtaja, mutta joutuu vaihtamaan puolta alituiseen. Lopussa hän kuitenkin kääntyy hyvienpuolelle ja pelastuu muiden kanssa.
Pätkä kirjasta:
Merirosvojen neuvottelu oli kestänyt jo jonkin aikaa, kun eräs heistä palasi taloon ja tehden jälleen äskeisen tervehdyksen, joka minun silmissäni vaikutti pilkalliselta, pyysi soihtua hetkeksi lainaksi. Silver myöntyi siihen vähin sanoin; ja lähettiläs poistui jälleen jättäen meidät yhdessä pimeyteen.
- Tuuli nousee, Jim, sanoi Silver, joka oli tässä vaiheessa omaksunut varsin ystävällisen ja sydämmellisen äänensävyn.
Menin lähimmälle ampuma-aukolle ja katsoin ulos. Ison nuotion kekäleet olivat palaneet loppuun ja kiiluivat nyt niin vaisusti ja hämärästi, että ymmärsin, miksi nuo vehkeilijät olivat halunneet soihdun.
Mistä pidin: Kirjan jännityksestä ja siitä, että siinä oli todella paljon jännittäviä juonenkäännöksiä, joista tarina muotoutui ihan uuteenuskoon.
Mistäen pitänyt: En pitänyt siitä kun yhdestä asiasta ja sen tapahtumista saatettiin kirjoitta jopa kaksi lukua. Muuten kirja oli loistava.
Suosittelen jännityksestä, monimutkaisista juonista ja pitkiä kirjoja lukeville.
Arvio kirjasta on neljä tähteä viidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti